Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Kesälaidun

Hevosetkin tuotiin laitumelle.
Tuossa aitauksessa on ollut joka kesä hevosia,
toisista emäntineen on tullut tutumpia kuin toisista.

Tällä laitumella vietti kesiään Laku. Ryhdikäs ja ylväs hevonen,
ikää oli jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta.
Toisen kesän koittaessa Lakun emäntä kertoi
hevosen sairastelleen edellisenä talvena.

Hän kysyi voisinko ja haluaisinko ottaa Lakun pihaani kesäksi.
Hevosta en ollut vielä pihassani hoitanutkaan, hyvin
vähän muutenkin.
Kesä meni hienosti, upea tunne oli kun,
niin iso ja vahva eläin suostui minun taitamattoman
käsittelyyn, joskus kurkisti olkansa yli ja luulen
että iski silmää.


Ei kommentteja: