Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 18. kesäkuuta 2010

Lisää kuvia passeihin











Oikealla oleva Martta on tunnistettavissa harjan mutkaisuudesta.

En tiedä käyttävätkö kanat näitä mutkat suoriksi konsteja, vai ovatko nuo nirkot ne tärkeät/ainoat tunnistamisyksityikohdat.

Tämän passikuvaprojektin sivutuotteena olen havainnut selviä yksilöllisiäkin
käyttäytymismalleja.
Eräs tytöistä on hurja ylireagoija, se saa ykskaks huiman juoksu ja parkumiskohtauksen
joka loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin. Säikähdin aluksi kun luulin jonkun hirmuisen pedon uhkailevan parvea.

Tyyne on aivan omaa luokkaansa, sitä voisi luulla vanhemmaksi kuin muut, kävellä lyllertääkin jo ihan kanan tavalla. Ruokakupilla ne ovat hyvin solidaarisia, en ole havainnut "nokkisjärjestystä", Tyyne joskus tekee pienen demonstratiivisen ilmaan nokkaisun.

Vanhoilla on selvä järjestys 1. Aleksandra 2. Beatrice 3. Desiree, Kaikki nuoret väistävät kaikkia vanhoja.

Yksi näistä oli selvästi pienempi kuin muut, kuoriutumisen jälkeen ajattelin ettei se selviä elolle, toisin kävi, se oppi nopeaksi, sitä pientä tuli pidettyä paljon käsissä ja puhalleltua lämpimiä hönkäyksiä sen höyhenistöön. Lieneekö se sama joka nykyisin on innokkain pyrkimään sisälle tai kun istun ulkoportaille se tulee kevyesti nokkimaan minua.

Ei kommentteja: