Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Radanvarsiretkeltä



Junan ikkunasta vilahtaa Salomaa
tällaisena, matkustajaliikenne on
lopetettu tällä rataosuudella jo
kymmeniä vuosia sitten.


Valtion mansikoita varmaankin
koskapa kasvavat rata-alueella.


Minä tapan sen ketun jos se syö meidän kanan!

Miten Sinä sen tapat?

Minä lyön sitä tällä kepillä ja tökkään pyllyyn.


Minun pitää juosta katsomaan onko se kettu syönyt kanan.

Ei kommentteja: