Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ystävä ja minä

Ystävälläni on menossa: 
valmiiksi keskeneräiset maalaukset -kausi,
Kahville siihen toki sopii.

Minulla on Ystävä, olenpa nyt tarkkana, heitä on muutama.
Ystävä sanan merkitys on jokaisen kohdalla hieman
toisistaan poikkeava.

Tämä kyseinen Ystäväni on se ensimmäinen, jos ajatellaan
aikajanaa (vrt fb).
Meidät istutettiin toisiimme silloin ajanlaskumme
aamuhämärissä, kumpikaan emme voi muistillamme palata 
enää tarkasti päivään ja kuukauteen.
Vuoden olemme sopineet, se on se. Todennäköisin.

Asumme melkoisen lähellä toisiamme; *****= viisi tähteä.
Emme muista koskaan riidelleemme,
tai tahallisesti loukanneemme toisiamme.
Anteeksi olemme pyytäneet toisiltamme usein.
Meillä ei ole koskaan ollut tarvetta kadehtia toisiltamme mitään.
Kotiemme ovi on aina ollut avoinna toisillemme.

Eilen päätimme pitää, tehdään mitä mieleen tulee-päivän.
Ja pidimme. Lopuksi vielä saunoimme!

Olipas hyvä Ystäväpäivä




3 kommenttia:

Jansku kirjoitti...

Oih! :D Tämä kyllä haluaisi nähdä tuon Ystäväpäivän aikaansaannokset!

Hirnakka kirjoitti...

Ystävä on kultaakin arvokkaampi aarre.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Eiköhän sitä jotain joskus voisi näyttää täälläkin!

Ystävän arvo lienee ihan mittaamaton. Luin joskus kauan sitten kirjan "Ystävyys"
muistan vain että kirjoittajan nimi oli sama kuin jonkun säveltäjän, elän toivossa että löydän sen vielä.
Pääajatuksen muistan, ystävyys on kestävä ja luja ihmissuhde mutta siinä on pehmeitä paikkoja joita se ei kestä.