Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 15. toukokuuta 2012

Tilanteiden (työ) kartoitusta

 Vettä on!
Ojissa seisomaan asti. Lähijärven
pinnan korkeus on nähtävissä ojat eivät vedä.

 Pehmeä kuin pienen pojan poski.

 Viime syksysateilla kaadetut puut ovat vielä
laanilla, osa jopa metsässä.
Hirveä ääninen renki valmistautuu...

 Ainoa kukka!
 Ei ole joulupukki, Erämies toteuttaa Mamman
toivomusta, multaa pihaan, edes pikkuisen.

 Metsän siimeksessä, vanhalla hirvitornilla,
tikat ovat pitäneet nyyttikestejä.

Poikanen on metsänpoika, 
ei ole koskaan täällä kysynyt:

Mamma, mitä minä tekisin?


2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Antaiskohan Äititytär Poikasen ihan ottolapseksi? Olisi oiva kesärenki teille.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Niin, antaiskohan?
Rengin työsuhde oli nipin napin alkanut kun ihan lapsettomaksi jäänyt äiti kyseli mahdollista kotiintulopäivää!
Mitä ajattele?