Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 7. toukokuuta 2012

Saaressa eläjän arkea

 Matkapuhelin on mukava olemassa,
vai mitäpä arvelet jos ei ole autoa 
eikä oikein sulaa vettäkään ymparillä (saaren).

Keräsimme tarpeellista vietävää  mukaan ja läksimme
täydentämään saarelaisen varastoja.
Kaukana tiellä näytti olevan jotain hässäkkää,
iso lahna joka vielä eviään värisytti. Kalan saaliin päällä vahva kyntinen
koukkunokka jonka lajikin jäi kiireessä tunnistamatta.

Antoi meidän ajaa tosi lähelle, saalis oli melkein saalistajan kokoinen
eikä pysynyt kynsissä, tipahti useita kertoja.
Saalistaja, aikansa meitä tiukasti tuijoteltuaan siirtyi
tienvieruspuuhun odottelemaan poistumistamme.

Tulomatkalla lahna oli vielä tiellä, runsaasti keventyneenä,
joku oli saanut kyllikseen, kuka lieneekään ruokailja ollutkaan!





Peikko jännitti kovasti, kuinkahan tässä käy!


2 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Oli varmaan saalistajalla massu pulleena!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Varmaankin, kettu olis kyllä vieny koko kalan, josta päättelen sen ruokailijan ollen ylhäältä tullut tai joku peni lauma kenties ojasta???