Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Taas yksi toipuja

 Näkyy lintujenkin elämässä pätevän samat jutut kuin
ihmisen. Jos onnettomuuteen on mahdollisuudet se tapahtuu,
ja  onnettomuuskaan ei tule välttämättä yksin,
tuplaten jos siis on mahdollisuus.

Ikkunaan lensi peippo-äiti, ikkunasta suoraan kastelukannuun
joka on piripintaan vettä täynnä.
Reagoin nyt jo nopeasti näihin kopsahduksiin, vaikeuksia
oli saada oma käsi sopimaan kannuun.


Tokkurainen ja aivastelevainen mutta 10 min, sitten jo nousi
jaloilleen, höyhenys vielä märkä.
toivottavasti pesässä odottavat munat eivät joudu olemaan
liian kauan ilman lämmintä äitiä. Isä ei huolehdi munista.

Poikasen NHL viltin pehmeydessä...

...turha jatkaa tuota asiaa, vieras lähti verhotangon kautta,
eikä kiittämään jäänyt :):):)

3 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Onneksi ehdit pelastaa poloisen...:)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tämä on kai sitten minun tapani bongailla lintuja!

Anna kirjoitti...

No johan. Aikamoinen sattumus peipolla. Onneksi ehdit hätiin!