Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 21. toukokuuta 2012

Koivun tarina

 Eivät  mitkään ole niin tiiviissä tarkkailussa keväisin
kuin koivut. 
Hiirenkorvia odotellaan ja huokaillaan..
niiden kasvaminen on joka päiväinen puheenaihe!

Koivun riemu on kuitenkin rajallinen,
ihmisen riemu kestää vielä seuraavan talven pakkaset.

Nyt on Mammalla polvi kippee, vähän lonkkakii,
päähän koski kirkas auringon paiste, jano ja nälkä tietysti.

Pieni kasa jäi koivupilkkeitä kuivamaan,
odottelemaan niitä pakkasia.


2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Talviunilla-blogissa odottelisi sinua haaste.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos haasteesta!
On "vähän" viivästynyt, mukava miettien vastaulla!