Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 14. toukokuuta 2012

Äitienpäivän aamuna...

 Itseppä olen osani valinnut ;)

Enkä valita! 
Jotkut äidit olivat parhaillaan siivoamassa sänkyään 
kahvista ja leivonnaisista, meillä ei!

Meillä oltiin matkalla etsimään karhun jälkiä.
Se seikka että joukon ainoa äiti oli jonossa viimeisenä,
ei ole ilmiselvää protestia, olipahan vain heikko lähtö.

 Tämä kevätaskare on vielä meillä tekemättä,
eipä naapurikaan näytä oleva mahlankerääjä.

 Näissä metsissä liikuskeli karhu, tankkasi talven varalle
hirvien suolistusjätekasoilla.
Oli kuulema käyttäytynyt kuten tolkuton nuoriso,
riehumalla, metsästyksen loputtua.
Kaipa sille oli jäänyt nälkä, vihoissaan oli viskellyt
aurausmerkejä pitkin metsiä!

Ei näkynyt Metsän Omenaisen jälkiä,
yhdet vanhat hirven sorkkien painaumat vain.


Toimeliaan päivän ilta:
 Monta kuukautta on aikaa kun viimeksi 
luettiin iltasatua, yhä edelleen sadut tempaavat minut
pyöritykseensä niin etten tiedä kuinka kauan olen lueskellut 
ihan vain itselleni.

Mamman Rakas satujen kuuntelija vaeltelee jo satujen mailla!


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen niin iloinen, että sattumalta törmäsin blogiisi. Elämäsi on minulle kuin satua.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tervetuloa Anttuuna!
Ihan kyyneleet herahtivat silmiini kun luin kommenttisi!
Kyllä tämä totta on!
Tätä satua riittää ihan päivieni loppuun saakka (pyydän kirjoitusapua jos voimat loppuun)!

A kirjoitti...

sut on haastettu!
chocolatechipcookieslovesyou.blogspot.com