Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 21. lokakuuta 2010

Joka ilta luetaan

" Minä tiedän ikävän. Se on sellaista,
jonka tuntee joka puolella itseään".


"Metsola oli metsäneläinten kotiseutu ja
Ilmola ihmisten kylä".



"Jos kaupunkiretkellä istahdat keskelle Tuomiokirkon
valtavan suurta portaikkoa, näet kerralla koko
Senaatintorin".

Ei kommentteja: