Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 28. toukokuuta 2010

Vierailulla

Eilisiltana olimme yhdessä kyläilemässä,
kolme naisleskeä neljännen samanmoisen luona.
Veimme kimpun kieloja ja lemmikkejä kuntoutujalle,
Hänelle oli tehty nivelproteesileikkaus
jokunen viikko sitten.

Meitä oli koolla kaksi länsi-suomalaista ja
kaksi itä-suomalaista.
Kolme jotka ovat eläneet sodista lähtien
samalla kylällä, minä uusin tulokas.
Ilta oli mukava, iloinen ja keskustelu soljuvaa.

Tunsin iloa ja tyyneyttä omasta vanhenemisestani
ja jonkinlaista arvon nousuakin.

1 kommentti:

Maria Veikontytär kirjoitti...

Hei Ystäväni Marketta
Kadotin kommenttisi, anteeksi!
Olen itsekin ihan varma että päärynät omasta puustani jäävät ajan puutteen vuoksi syömättä. Olen kuitenkin lukenut joskus, jostain että päärynäpuut istutetaan pojanpojille. Pp:n puuttuessa istutan sen tyttären pojille.