Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 4. toukokuuta 2010

Peikkoa hakemassa ja vastaanottokomitea

















Peikko ei ole ensimmäinen koirani. Ensimmäinen kuitenkin siinä, että olin harkinnut tarkkaan usean vuoden ajan millaisen koiran kanssa elämä olisi saumattominta.
Etukäteisharkinta kannatti!

Kasvattaja antaa tässä minulle ensimmäisen kerran pennun syliini.

Minkäänlaisia yllätyksiä tämä koira ei ole tuottanut, tietysti se että Hänelle ei kelvannut valitut urokset. Olihan se kasvattajalle yllätys.

Vanhemmalla iällä rakkaus astui Peikon elämään, jopa siinä määrin että juoksun
aikana ulkoilimme yhdessä, panta kaulassa, ei sentään talutinta, se olisi ollut noloa.

Ei kommentteja: