Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 1. maaliskuuta 2012

Peikko, minun Peikkoni

Lienenkö täällä kertonut tositarinan oikeasta peikosta!

Kerronpa kuitenkin:
 
Kolme vuotta sitten kun Poikasen äidin hoitovapaa loppui ja
puolipäiväinen ryhmäperhehoito alkoi, puhelias Poikanen
savolainen juuriltaan, joutui monta kertaa tilanteisiin
joissa Häntä ei ymmärretty. Asuimmehan läntisessä Suomessa!

Kerran Hän oli kertonut Mamman luona asuvan Peikon.
Siitäpä hoitajat olivat kovasti ryhtyneet lohduttelemaan
lasta ettei peikkoja tarvitse pelätä, ne ovat vain satua.

Tietysti Poikanen oli kovasti ollut erimieltä. 
Varmasti asuu ja nukkuu Mamman sängyn alla!

Selvisihän tuo kun Mamma tuli selittämään asian oikean laidan.

Peikko on nyt puolessa välissä kolmattatoista vuottaan.
Kiirehän tällä koiralla ei ole ollut koskaan, eikä
ole vieläkään, selkä on jo kuitenkin notkistunut.

Huomasin tässä muuanna päivänä,
 etten ole koskaan tarvinnut käyttää tätä koiraa lääkärissä
sairauden takia.

Enkä koskaan ole ruokkinut häntä millään erikois (kalliilla)
koiranruualla. Koirani syö kaikkea (ei makeita leivonnaisia, eikä
karkkeja). Joskus nuoruudessaan hän sai muutaman kerran
jonkun keksin ja kerran suklaakonvehdin.
Hyvin nolona otti makeat suuhunsa, hampaat irvessä, 
vei ne piiloon ja tuli nolona takaisin.

 

Toinen tarina minulla on kummityttö.

Koiraihminen kokonaisuudessaan. Hän kirjoitti fb:ssa
siirtyneensä koiriensa ruokinnassa barffaukseen.

Hämärä mielikuva syttyi aivoissani, piti kuitenkin kysyä
että mitäs se tämä sitten on.

Kyllä minua nauratti!
Näissä alakuvissa koirani barffaa!!!
Ihan itse aloitti, nyt jännitämme tuleeko susi/karhu 
osilleen BARFFAAMAAN Peikon ulkoilmaravintolaan.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Barffaus ja metsäretket näyttävät myös hoikistaneen Peikkoa. Meidän lapinkoiramme ovat kaikki järjestään eläneet vähintään 15 vuotta. Vanhimmat yli 17 vuotiaiksi. Peikolla voi noin terveellisillä elämäntavoilla olla vielä monta hyvää vuotta edessä :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Peikko on tosiaan hyvässä kunnossa!
Omatoiminen barffaus vain saa hengen haisemaan ihan hornamaiselle!
Eipä ole tarvinnut miettiä mitä kuppiin laittaisi, kylläinen, maha pullottava koira on myös kuin tiine sammakko! :)