Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 2. maaliskuuta 2012

Nyt on hiljaista

 Takapenkkiläinen, oikeastaan lattialainen!
Peikko oli yli kaksi vuotiaaksi hyvin vaikeasti
autoon tuleva.
Oikeastaan ei ollenkaan tullut itse vaan oli
pyllystä tuupattavaa mallia.
Vaiva on helpottunut ajan kanssa.

 Hiihtoloma loppui!
Poikasen edellisen illan loistava ajatus:
Minä olen hoitajalla yhden päivän ja sitten yön kotona
 ja sitten tulen taas tänne!

Lähdimme hyvissä ajoin aamulla ajamaan kohti etelää,
olimme ajaneet noin kymmenen kilometriä kun
tuskainen ääni takapenkiltä valitti:
Minä en saa unta!

Vaiva korjautui melko nopeasti!


Loppumatkaa ajettiin jo Äitityttären kanssa
peräkkäin, yhtämatkaa.

Halaus kotipihalla oli tiivistunnelmainen.

Ei kommentteja: