Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 29. maaliskuuta 2012

Talvihan tämä... mutta kun

Vuosi vuoden jälkeen uskon itseeni vaikka
hyvin paljon syytä ei olisi.

Ostin taas muutamin pusseja näitä sipuli- ,
juurakkopusseja. Kahdessa ruukussa ei vielä minkäänlaista
elon merkkiä.
Tämä super Oxalis kasvaa ainakin tuollaisia
pitkiä tikkuja joiden nenässä on jokinlainen
möykky. Ajattelen että yhtenä aamuna niissä liehuu
liput. Lipuissa lukee:

Geenivirheesi vuoksi emme pysty tämän enempään!


Kymmenessä vuodessa Eteläisessä Satakunnassa
kerkesin oppia että tähän aikaan vuodesta
pihassa voi aloittaa purojen tekemisen tai olisi voinut
jos maa ei olisi ollut niin tasaista.

Tänä aamuna riemastuin yksinäinen MUSTARASTAS
oli oravien kanssa lintulaudan alla pähkinöitä syömässä.

Joutsenia olen nähnyt vain joissakin blogeissa.

Minua ei kiinnosta enää mikään talvessa,
MINÄ HALUAN OIKEATA KEVÄTTÄ

5 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Samaa mieltä, nyt on kevään aika jo! Eilen kun pyöräilin työhuoneelta kotiin (ihanaa että voin taas pyöräillä, ei tarvitse välittää bussiaikatauluista ja saa haistella kevään tuulia) kuulin ja näin mustarastaan korkean koivun latvassa huhuilemassa kirkkaalla äänellään. Tulipa hyvä mieli. Ymmärsi vielä laulaa sen jyrkimmän ylämäen kohdalla, siivitti ähkimistä ja punkemista.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ei meillä vielä polkupyöräillä, lunta ja räntää sataa ja sitten aamulla on niin liukasta.
Lähden kyllä Poikasen luokse muutamaksi päiväksi, siellä lienee keväisempää:)

Katjusha kirjoitti...

Maria Veikontytär, niin minäkin! KEVÄT <3

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Sama täällä...oikeaa kevättä HALUAN!!!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ollaan me yhtenäinen porukka:)