Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 6. maaliskuuta 2012

Iloa ja hyvää mieltä

Villiviiniltä sain haasteen,
kymmenen asiaa jotka saavat minut hyvälle mielelle.

Tiedän olevani äärimmäisyyksien ihminen, joten pelkkä hyvä mieli ei oikein
saa minua syttymään. Sen täytyy olla ILO!

Hyvä ruokakin saa minut hyvälle mielelle, tässä tarvitaan kuitenkin vahvempaa sanaa, toivon ettei se riko mitään tarkkuus "vaatimuksia."

Tämä kymmenikkö on siinä järjestyksessä kuin kynäni ne kirjoitti, siis ei arvosta ole kyse.



Elämääni tuovat iloa 
ja hyvää mieltä 
monen muun asian ohella:

* Lapseni, ainokaiseni!
Yli neljäkymmentävuotta, ihan joka päivä olen ihmetellyt
miten minua on voinut kohdata tällainen Siunaus.

Entäpä ne kolme poikaa, eivät rakkaampia voisi olla.
ei tullut minusta Savon mummoa, ihan lähimummo vaan,
jonka oli puututtava joskus ikävästikin arjen kulkuun.
He rakastavat silti minua.

* Elämänkumppanini,
Olin jo asennoitunut elämääni yksin,
olin jopa tyytyväinenkin siihen.
Mutta Hän vain tuli... :)

*Ja ajatella! Kaksi kotia.
 Mitä luksusta, eikä olla loukussa.
Tosin linnoista tai merenrantahuviloistahan ei ole kyse.

*Tulevaisuus,
ja sen suunnittelu. Tässä iässäkin on tulevaisuus.
Kukapa tietää päiviensä määrän, paljon vai vähän.

*Ihmettely,
Olin joskus nuorena opintopäivillä Helsingissä.
Luennoitsija oli pappismies joka esiintyi 
jossakin televisio ohjelmassakin.
Mitään muuta en koskaan ole muistanut niiltä päiviltä
kuin sen neuvon jonka tämä luennoitsija antoi:
"Sitten ihminen on vanha kun ei jaksa enää ihmetellä mitään."
Nykyisin ihmettelemme iltaisin milloin mitäkin:)

*Pikkusisko,
Minä tiedän että minulla on maailmalla PIKKUSISKO,
tulen iloiseksi kun ajattelen että vielä me joskus tavataan!

*Äidin ja Isän,
menetystä en tarvitse enää tuskaisena ja huolissani odottaa
ja pelätä. He ovat jo Tallella Siellä.


 *Vapaus,
tarpeettomuuksien haluamisesta. 


*Vanhat valokuvat,
 en koskaan kyllästy katselemaan vanhoja valokuvia,
 etenkin jos ne on vanhanaikaisesti liimattu
albumiin, tummalle paksulle paperille.
Jos en tunne ihmisiä, ei haittaa.

*Hyvä ja iloinen mieli 
minulla on kuitenkin siitä kokonaisuudesta että minulla on elämä
ja Taivas myös!



10 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Ihana postaus!

Millan kirjoitti...

Minulle tuli ihan oikeasti hyvä mieli tuon listasi lukemisesta. Niin moni kohta muistutti siitä, mistä kaikesta itsekin voin iloita. Kun vain aina muistaisi - ja jaksaisi :)

Sirkku kirjoitti...

Tähän mennessä blogeista lukemani täysipainoisin ja koskettavin kymmenikkö elämän hyviä, iloa tuottavia asioita.
Minullakin on sama haaste odottamassa, mutta tämän luettuani tuli tunne, että minun ei tarvitse niitä ruveta pohtimaan.
Rehellisenkauniisti kirjoitit. Iso halaus sinulle ja siunauksen toivotukset sinulle ja rakkaallesi.

Anna kirjoitti...

Ihana lista :) Minäkin tulin siitä iloiseksi.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Irmastiina, ilon tuottamiseksi!

Millan, en ihmettele ettet AINA muista. En minäkään muistanut eilen ja muutamaa päivää ennen sitä, ihan iteskelin vaivojani, minä iloinen (!)

Sirkku, Sinä sitä osaat kannustaa:)
Kirjoita toki, onhan meidän lähtökohtamme aika erilaiset. (Eikä tämä kai kilpailu sentään ole)

anna, himu hyvä niin :)

Hirnakka kirjoitti...

Kiitos Maria, kauniisti puit arvot ja asiat sanoiksi. Aurinkoisen lämpimiä kevätterveisiä sinulle.

Villiviini kirjoitti...

Listasi tuotti minullekin iloa. Se on ihan totta, kuten Millanko tässä jo mainitsi, että jonain päivänä lista voi olla vallan erilainen.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Hirkka, Sinun blogisi on täynnä iloa ja riemua. Uskon, niin on perheesi ehyt ja kokonainen maalaiselämäkin:)

Villiviini, tätä oli hauska tehdä.
Kiitos sinulle!

Sennie kirjoitti...

Aivan ihania hyvän mielen asioita <3

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sennie
Arkipäivän asiat vanhetessa tuntuvat vain tulevan tärkeimmiksi :)