Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 27. helmikuuta 2012

Oma suu ja kontin suu


 Maanantai  tuntui sopivalta jänisten
ruokintapäiväksi.
Pakattiin taas sopiva määrä tarpeellista
rekvisiitta mukaan ja eikun matkaan.

Poikanen haluaa olla kaikessa mukana,
kelkkaa kärriin siirrettäessä, sahan ja kelkan
 tankkauksessa.
Nuotiopuita hakemassa tietysti.

 Haapa nurin...

pöytä on katettu JÄNÖSET!
tulukoopa syömään!


2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Ai kun IHANAA!!!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Eipä kohta taida olla enää jäniksiä.
Ilvekset ovat lisääntyneet valtavasti, se tietää että jänisten olo on kurjaa.