Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Aurinkolasien tarpeessa



 Peikko oli ihan riemuissaan  kun vihdoinkin
lähdettiin ulos, ihan porukalla. Lappalainen
tonkii kuin porsas ensin lunta kuonolleenkin.

Askel on reipas, jätättää meidät molemmat!


 Pohjavilla on kasvanut mahtavasti tänä talvena.

Ketun polku, kuulema!
Sekin piti tarkastaa.

Tässä on tehty suunnitelmia,
Poikasen hakemisesta hiihtolamalle, IHANAA!


2 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Meidän Niilokin rakastaa lunta...on kuin pienet lapset...☺

Atolli kirjoitti...

Peikon kasvattaja lähettelee täältä Savonmualta terkkuja!