Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Pakkaspullaa


Me molemmat olemme pullan syöjiä, siis kahvin kanssa.
Jotta söisimme viisaammin en tee enää korvapuusteja
tai muitakaan yksilövehnäsiä.

Lettivehnäsen myötä rasva-annos jää pienemmäksi.
Pienestä on joskus riemu revittävä :)

P.S. Äitityttärelle huomioitavaksi!
Kato miten solakoita!!!

8 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Aijai, miten herkullisen näköisiä :) Tuollaisten letittäminen on taito sinänsä. Minä en ole sitä koskaan oppinut.

Maria Veikontytär kirjoitti...

"Opin" sen taidon Kuopion talouskoulussa v1967 ja vieläkin kangertelee. Kertoneeko se taidon vaikeudesta vai oppimistaidostani?

Irmastiina kirjoitti...

Ihantat pullat...kauniit lehtit osaatkin tehdä...
Ihastelee täällä yksi, ei jauhopeukalo, vaan poropeukalo...☺☺

Anna kirjoitti...

Oijoi, voin ihan nenäkuvitella tuoksun kun vedit nuo uunista!

Anu kirjoitti...

Äitin lettipullat ovat olleet "turbopullia" eli kaksi lettiä pellillä tarkoittaa pellillistä pullaa. Niinhän se menee " ettei se näkö vaan se maku", mutta nämähän näyttää ihan aneemiselta :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tervetulloo vuan pullakahville kaikki!
Vielä kun opin semmosia suoria tekemään.

Rva Pulmunen kirjoitti...

het huomoo että laihtuneita on jo pullatkii. mutta!tuoksunkin voi aistia!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sinnäi kahville sieltä!