Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 14. helmikuuta 2012

Hiihtolomalainen

 Viikonloppuna haettiin Poikanen.
Lunta oli kyllä satanut jo heilläkin ja lisää satoi.



 Peikko oli kuin kotonaan, viime kesän pitkä vierailu
ilman meitä teki tehtävänsä.

Tuli jälleen todistetuksi että metsästäjää ei tästä koirasta
ole tullut eikä taida tullakkaan, enää.

Aamulla pihasta löytyi sekä jäniksen, kahden kauriin 
ja ketun jäljet. Koiran nenä ei värähtänytkään!

Tänään leivotaan ja huomenna varmaan hiihdetään.

Ei kommentteja: