Toivomuspäivä

Valitsin toivomuspäiväkseni ihmisten katselua!

Tässä on nyt näitä järviä ja metsiä, kukkasia ja mehiläisiä

katseltu kohta kuukausi.
Uskon että päivä Kuopion kaupungissa riittää
pitkäksi ajaksi.

Auto parkkiin torin alle...

Hissillä ylös, torin tohinaan, ihmeen vähän väkeä
heinäkuun päiväksi?!

Kierrettiin toria, ihan sanan mukaisesti.
Minä kurkin suureen kuoppaan yritin etsiä jotain
mitä voisin joskus muistella kun torissa on taas pinta.

Kuvittelisin että jonkun vanhan ystävän näkeminen
leikkaupöydällä, sydän avonaisena, vaikkakin elävänä
tuntuisi samalta.

Siis kävelimme!
Olimme jo ohittaneet Taidemuseon risteyksen
kun paloauton ääni pysäytti, kuin kakarat
palasimme tarkastamaan palaako ja mikä?

Palomiehillä ei ollut kiire, näkyivät raplaavan eteisessä
automaattihälytin kaappia.

Päivä oli hiostavan kuuma, vaikkakin välillä pilvet
peittivät auringon.

Snellmannin puisto ja Tuomiokirkon mäki
olivat lähes kotipihaa Äitityttärelle.

Vasikkasaari sataman edessä.
Miten paljon on rakennettukaan asuintaloja
rantojen tuntumaan.

Laiva!
Peräti oudon näköinen, syvällä uiva, oudon näköinen
ja kummallinen oli äänikin!

Vanhoista sisävesilaivoista satamassa oli
vain KARJALANKOSKI,
sekin oli tainnut muuttua ravintolaksi.

Tervantuoksuinen vene, keskimoottori semmoinen
puksuttava!

Lounas matkustajasatamassa:
paistettuja muikkuja,
kermaviilikastiketta ja tilliä,
kuppi kahvia

Jälkiruoka:
rommi-rusinajäätelöä totterössä,
suklaahippusia toisessa.

Ihana päivä