Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 5. heinäkuuta 2011

Nyt on kukkia





Kaikki kukat päättivät juhlistaa tänä kesänä
varmaankin vain kesää.

Jos joku haluaa vaivattoman puutarhan (perennat)
ottakoon kanoja. Sen jälkeen,
vuosittain (n. 5-10) levitelköön kanalan kestopehkun
pitkin ja poikin pihamaataan.

Kaivakoon jossain vaiheessa kuopan
ja muutaman vuoden ajan kompostin
voi tyhjentää kuoppaan.

Muutaman (n.2) kesän tekele voi olla lapsenlasten käytössä
ylihyppykuoppana. Tämä vaihe voi herättää kysymyksiä
pihalla kävijöissä etenkin sulavien kevät vesien aikana.

Ettäkö ihan vesiaihe?

Itse kukin voi selitellä kuten tahtoo
Sen jälkeen keräilköön ystäviltään juurakoita ei niin
suurta väliä mitä.
Kun juurakot ovat kuolemaisillaan
laatikoissaan ja pusseissaan, silloin on jo kiire!

Istutuspäiväksi leivotaan jotain maukasta ja kutsutaan kaikki
kynnelle kykenevät "talakoisiin".

Kastellaan ja katsellaan!

Sitten tulee kesä joka onkin jotenkin erilainen!
ehkäpä ihan jonkun erityisen ihmisen kanssa on
suunniteltu jotain OIKEIN ERIKOISTA!

Ja lähtö lähestyy:
silloin yks kaks eräänä aamuna,
öisen lämpimän kesäsateen kastelema kukkapenkki:


ONKIN RIEHAHTANUT TÄYTEEN KUKKAAN!!!

Pakkaatte kassinne ja autonne, vilkutatte
pihaan jääville neljälle harakanpojalle,

Nauttikaa nyt koko rahan edestä!

P.S. Kesä on kuin nuoruus, nopeasti ohi ja myöhemmin huomaa
ettei mitään kerennytkään, ainakaan sitä mitä oli suunnitellut.

Mamma ja Rakas lähtevät täyteen pakatulla autolla
kohti suurta seikkailua, jääkää tänne te pihojenne vangit! :) :)



2 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Kanankakkaa muinoin mammanikin kukkapenkkeihin laittoi ja kyllä oli mahtavat kukat... minä yrittänyt nyt kaupasta kakkaa kantaa, mutta ei ole niin hyvää, kuin aito tavara...☺☺ Vai oiskos kasvattajassa vikaa... luulen, että sitäkin on...☺

Maria Veikontytär kirjoitti...

Jospa aika ei ole vain vielä kypsä!