Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 4. heinäkuuta 2011

Rampa varis ristillä



Yhtä pahoin loukkaantunut lajikumppani oli lähistöllä.

Oikeastaan, en tiedäkään,
josko tämä oli se huonompi kuntoinen,
lähestyin hiljakseen ei juurikaan reagoinut.

Mitäpä olisit tehnyt?

Minun ensimmäinen vaihtoehtoni oli:
-kiinni ja vammojen kartoitus,
-kiinni ja niskat poikki,
se oli toinen vaihtoehto.

Loppujen lopuksi minä en tehnyt mitään, kuvasin.

5 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Voi varis parka...

Maria Veikontytär kirjoitti...

Irmastiina
Varmaankin joku olisi juossut rammat kiinni ja niks naks niskat poikki. Se olisi ollut eläinystävällisin teko. Minä raukkis!

Kaipa tuo paikka, ristille oli noussut, millähän keinolla, siipi särkyneenä.

Villiviini kirjoitti...

Niks naks -ajatus tulee kyllä äkkiä mieleen, kun on variksen pesä talon toisella puolella ja harakan pesä toisella. Räksyt kiljuvat kolmantena lajina. Sääli silti vammautunutta raukkaa.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Villiviini
Kyllä minunkin varis/harakka-rakkauteni on tiukemmalla kotipihassa.
Viime kesänä harakkaäiti laikusissaan teki pesän navetan takana olevaan isoon kuuseen. Kanojen ulkoruokala houkuttimena.
Yhtenä aamuna lennähti nelostensa kanssa keskelle pihaa, neuvoi kanojen vesi- ja ruokakupit ja avoinna olevan karjakeittiön oven.
Ei edes hyvästellyt lapsiaan, suorastaan karkasi.
oli meillä iloa pitkälle syksyyn nelosista ja niiden rohkeudesta ;)

Millan kirjoitti...

Joskus särkynytkin eheytyy ihmeellisesti. Siksi teit minusta ihan oikein. Minä usein mietin sitä, miksi me ihmiset olemme niin alttiita päästämään sellaisetkin eläimet kärsimyksistään, joilla rikkinäisyydestään on vielä elämänhalua. Ihmisille emme sen sijaan soisi avustettua loppua millään, vaikka toinen sitä jo anoisi..