Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 19. heinäkuuta 2011

Moottoripyörällä illan suussa

Vauhti ei ole minua koskaan hurmannut,
mutta kun tulin luvanneeksi että opettelen tämänkin...

Ja niin tuli ilta
jolloin oli lupauksen lunastuksen aika!
Hienoinen jännitys väreilee ilmassa.

Vierailu todelliselle erämaan järvelle,
vain kuikan huuto kuului.
Hieman omien korvien suhinaa.

Kotimatkalla ihmettelin ja ihailin itseäni,
niin vaan tämäkin asia tuli tutuksi,
eikä se oikeastaan ollutkaan muuta kuin mukavaa.
Aamukahvimaitoa ostamaan menossa ollaan.

Kun kävellä tökin tässä MIEHEN perässä oli
hyvin vaikea ajatella että tämä tässä on minä!


5 kommenttia:

Villiviini kirjoitti...

Vau! Onnittelut urheudesta ja reippaudesta!

Sirkku kirjoitti...

Ihan, kuule, naurattaa, kun törmäät uusiin asioihin ihan EHTIMÄPÄEVEE.
Tuo mies pitää sinut hyvin nuorena hyvin pitkään!
Nähdään!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos Villiviini!
Tasaisena pötkönä on elämä jo kauan kulkenutkin. Ettäs yli 6kymppisenä voikin vielä löytyä tällainen määrä ihan uutta!

Sirkku!
Elämä maistuu makealta! Ei ole ollut yhtään tylsää päivää, haasteet ovat sopivan jännittäviä:)
Nähdään!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Onnea uudesta kokemuksesta... minä istun sujuvasti takana, kun mieheni ajaa ja minusta se on ihana tapa matkustaa.
Huomenna olemme lähdössä reissuun ja tarkoitus on mennä Viroon ja ehkä Latviaankin...alkaa meinaan loma...☺☺

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitoksia Irmastiina!
Istuin minäkin tanakasti! enkä saanut aikaan edes pientä katastrofin poikasta!
Onnea ja iloa matkalle!