Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 24. toukokuuta 2011

Tuule tuuli leppeämmin

Ihan joka keväinen riesa,
peltoaukea etelä-lounaassa pihasta.
Omenapuiden kukkiessa tuulet tuntuvat
olevan voimissaan. Nuput ovat jo aukeamassa!

Jostain syystä mikään ei näytä pääsevän kukkaan pihassani.
Olen ihmetellyt teidän toisten pihojanne, kaikkialla
uhkea kukkaloisto, minulla ei!

En ymmärrä?!

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Nokun sinä et tarvihe niitä kukkia niinku muut kun sinulla on noita elikoita ilahuttamassa

Maria Veikontytär kirjoitti...

No niinpä tosiaan :)