Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 12. toukokuuta 2011

Aaamukahvilla

Musiikkivastaava, ohjelmisto on
hiukkasen yksitoikkoinen, vain yksi korvia
raastava sävelmä!

Marttaäiti kurkisti kuppiin.
Kylmä kahvi ei viehättänyt!

Ulkoportaat suoraan itään, tätä minä
talviaamuina odotan!

4 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Meil on kans naapurustos jollai kanoi ja kukko. Äijjä kiekuilee pitkin päivää, kovaa ja korkeelta. Hauskaa on hiukka kauempaa sit kuunnella, mut tiiä sit jos omas pihas ois...

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kukko kiekuu vahvistaakseen omaa reviiriään (ei kuseksi, mukavampi tapa).
Siihen tottuu, niinkuin junaan tai maantiehen! :)

Anu kirjoitti...

Kukon kiekumiseen tosiaan tottuu. Ja kun meillä on näitä kukkoja kiekumassa enempikin tuolla pihalla, niin kummasti sitä on oppinut ihan äänestä tunnistamaan kuka kulloinkin kajauttaa kiekaisut ilmoille. Persoonallisia ihan ääniä myöten. :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Joskus ihan huolestuttaa jos on pitempi aika kun on kuullut kukon ääntä!