Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 30. toukokuuta 2011

Tumpula puutarhuri

Omenaput eivät petä, ne ovat joka kevät tuottaneet
kukkia yllin kyllin.
Mehiläiset ja kova tuuli ovat kyllä pettäneet!
Minäkin haluaisin pihanperälle omenakompostin
syksyllä, kaikilla muillakin on.

Puu on Huvitus, omistaja Isoveli

Juhannusruusu on lyhytaikainen ilahduttaja.
Jos on nuppuja on myös kukkia,
ei kysele maanlaatu ja lannoittamistaitoja.
Mökin akalle sopiva.

Tämöinen outolintu on melkein kukassa.
Perennapenkissä availee nuppujaan.
En muista että olisimme aikaisemmin tavannet?

Siinä edessä sinilila nuppu, sama alakuvassa.


Mistä lienee tämäkin tullut?!

Luonnon niityt
ovat mielestäni ihan kauneinpia perennapenkkejä,
harvoin sellaisenkin näkee.

Minun kukkapenkeilläni
taitaisi olla halu muuttua luonnontilaisiksi!

JK: olkoon tämä lohtuna niille joiden kukkapenkkien loisto
jää hieman alle blogin julkaisukynnyksen.

2 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Minun kukkapenkillä on saman suuntaisia mietteitä..:)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ihanaa! Kukkapenkkini on löytänyt sielunkumppanin! (...ja minä:)