Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 13. toukokuuta 2011

Laidunkausi on alkanut

Heikki on säilyttänyt asemansa, helppo säilytettävähän se on,
viimeinen sija. Nöyrästi väistää ja
sukkelasti siirtyy sekä Aleksanterin että
Nikolain edestä!

Justus on ottanut oppia Peikolta, kanapaimen
toisessa polvessa.


Lyyrapyrstö-maatiainen

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mitä olisikaan maalaismaisema ilman vapaana kuopsuttelevia kanasia...:) Ja vielä erityisesti noita maatiaisia! Sydäntä lämmittävä näky aina vaan.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kävin äsken Sinun kanojasi katselemassa. Tuli niin haikea olo, minunkin parveni oli viime keväänä mukavan runsas, nyt tämmöinen nysä.

Olen ihan ajatellut että jokohan olisi minun tehtäväni säilyttäjänä tehty. Jotain hävisi ilosta siinä hävityksessä! Oletko lukenut viime lokakuun postauksiani?