Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 24. toukokuuta 2011

Mikäs meteli se täällä on?

Tiistai-aamuna klo 7.05
Aamupuhelu Äitityttären kanssa häiriytyi pahasti
ulkoeteisessä pidettävästä tilanjako ongelman
selvittelystä.
Kanalan väki oli tullut nälkäisten jonoon oven taakse,
samoin kissat, joista melkoinen osa haluaa olla jo
yöt ulkona.
Ruokaa olivat kaikki vailla!


Keisarinnalle ei kissat kukkoile!

Rauha palaa ruuan myötä.
Paitsi että:
Hetken kuluttua sama metakka toistui...
ja toistui!

2 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Ihania tipuja teillä onkin. Kukko pitää haareminsa varmasti kurissa...:)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Hyvää huolta on Aleksanteri pitänyt aina kanoista. Nyt onkin helppoa, vain toinen vanhus Aleksandra, huolehdittavana. Nikolai huolehtii hyvin itsestään.