Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Ilimoja piisoo

Lienee viime viikon ainoa sateeton ja tuuleton päivä!
Lämpöasteita ei silti kertynyt kesäiseksi päiväksi asti.
Poikasen mielestä
kurjan kukkapenkin kastelu oli silti paikallaan.

Pontus oli maastoutunut
raparperin taakse.

4 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Julukaseppas, Mamma, oma raparperpiiraan ohjees! (jos oot harrastana tehhä)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Jahas!
Siinä sitä onkin julkaisemista, aineet on mielessä mutta kun se ohje hävis jo monta vuotta sitten. Tehhään näppituntumalla. (Tyttärellä se on varmasti millilitran tarkkuudella tallella)
Se on semmonen sekoita ja levitä pannulle ohje. Maanantaina, joka lienee huomenna, julkaisen!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Oikein sai tarkastella enne kuin Pontuksen löysi..:))

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sellainehan Pontus (ent. kodissaan sanottiin Mörkö) on hiljainen ja niin hyväkäytöksinen kissa kun olla voi!

Poikanen oli kolme vuotias kun Pontus ja Liinus tulivat tänne Salomaalle.
Hän oli tohkeissaan hoitopaikassaan kertonut että Mammalassa on Mörkö ja Peikko nukkuu Mamman sängyn alla.
Siellä olivat vakuutelleet ettei moisia ole olemassakaan!