Veljekset

 Tulivat junalla, veljekset.

Tässä vaiheessa asemalla Mamman sydän

tarvitsee aina beettasalpaaja annoksensa.

Nykyisin maltan (melkein) odottaa että tulevat

halausetäisyydelle.

Isoimman vierailu oli mitoitettu jo alunperin vuorokauden

mittaiseksi.  Siihen sisältyi runsaasti avustustehtäviä,

mm. tämä pienitehoinen ja vanha kone sai ihmeellistä hoitoa

ja virkistyikin ihmeellisiin suorituksiin.

Isoimman oma puhelin otti tietysti osuutensa ajasta;)

Kiitos vieläkin Sinulle, Mamman isoin!

Hiihtoloma on alkanut Poikasella, suksilla, 

potkurilla (potkukelkka), moottorikelkalla, pilkillä ja 

tietysti Vilin kanssa leikkien.

 

Eväsretkellä

Eväät olivat kuitenkin Erämiehen repussa!

Vili hiihtoretkellä, ikä 6 viikkoa

 Pihasta lähdettäessä on alamäkeä,

sujuvasti suksilla.

 Hiihtovälineiden tarkastelua (ja tappamista).

Äitikoirakin oli mukana mutta hänellä oli kiireitä

minkin jälkien tutkailemisessa eikä sattunut kuviin mukaan.

 Viehättävä tuoksu, jäniksen jäljet!

 Ketun häntä kainalossa kotiin päin.

Vapaamatkustus ei ole mieleistä.

Kotiin mentyä laitettiin ruoka ja syötiin.

Vili syö enemmän kuin äitinsä,

sauna lämmitettiin, Vili ei jaksanut kylpeä.

Ystävänpäivää iloista

 Poikanen pistäytyi YHDEN yönseudun verran.

Hyvin viihtyivät pikkupojat yhdessä, esikoululainen ja

täysin kouluttamaton.

 Vili riemastuu kun Mamma lähestyy kameran kanssa,

kameran kantolenkki on viettelevä.

 Ulkoilu on pelkkää riemua ja maailma ääretön.

Rohkeus on Vili vilistäjän voimakkain luonteen piirre.

Äitikin unohtuu sillä kertaa kun silmät tai nenä huomaavat

uusia tuulia.

 Äiti on kuitenkin paras opettaja,

kuinka tämänkin koiran pennulle ihminen opettaisi.

Hyvä on hiihtäjän hiidellä...

 ...jos ladun tekijä ajaa edellä,

 eikä tasainen järven jää aseta liikaa paineita!

Tänään Vili tunsi olevansa jo riittävään rohkea

tutustuakseen tähän kylmään puoleen elämästä.

 Miehet kävivät verkoilla (pelastivat vihdoinkin sen

verkon uittolauda) ja saivat kalaruokatarpeet koko

talon väelle. Saaliiseen oli tutustuttava lähemmin.

Sitten iloisesti kohti umpihankea.

Viliä "ulkoiluttamassa"

 Ihan oikeasti varustauduttiin pieneen lumiulkoiluun.

Lähdettiin kuitenkin autolla jotta äitikoirakin voisi juosta

sydämen kyllyydestä.

 Äiti rakastaa autoilua.

Pojasta ei kyllä vielä tiedä.

Liennekö tämä kuitenkin ennusmerkki,

nukahti liikkeelle lähdettäessä...

...ja heräsi kotipihassa.

Lumikosketukseen taidetaan opetella kotipihassa!