Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 2. toukokuuta 2013

Leikkikehä ja -mökki koirille

Meillä oltaisiin aina ulkona, metsissä, rumuamassa jos
koirilta kysyttäisiin. Nyt ei kysytty, ruvettiin rakentamaan 
aitausta koskapa kumpikaan pentu ei ymmärrä että 
maailma ei ole sentään niin turvallinen paikka
vaikka kotipihasta lähdettäisiinkin.

 Suunnittelun alussa minä olisin hieman pienenpäänkin
tyytynyt. Nyt olen kuitenkin iloinen tästä koosta (60 neliötä)
tässähän sopii juoksemaan, on puita ja piiloja,
viettävä paikka jossa ei vesi seiso.

Entäs tämä:
Tarhaan käynti on suoraan olohuoneesta!
Lenkille lähtemisen riemun voi purkaa heti pihalla eikä
kengännauhoista repimällä.

Vilin mielestä tämäkin on ETU, voi käydä kurkkaisemassa
ollaanko sitä vielä sisällä.

"Leikkimökki" aloitetaan kun verkko on kunnolla 
paikallaan.

5 kommenttia:

tättähäärä kirjoitti...

Nyt on hyvä ja turvallinen pentujen temmeltää. Meillä on mummulassa myös vastaava aitaus, isompi vielä, jonne on kulku talosta terassin takaa. Siinä on vain se vika, että tuota meidän porokoiraa ei voi pitää siellä vapaana. Tai voi valvonnan alta. Aita on nimittäin vain metrinen ja tuohan menee siitä yli... Aika hassua, että tuo 45-senttinen tekee moisen tempun, kun esimerkiksi meidän afgaani aikanaan ymmärsi, että aita on sitä varten, että sen sisäpuolella pysytään. Sekin olisi kyllä ihan leikiten sen ylittänyt, korkeutta ja vauhtia ja pomppuvoimaa oli kuitenkin muuten rutkasti enemmän kuin tuossa porossa.

anja kirjoitti...

Kyllä kelpaa pienten koirulien!

Timo Lampi kirjoitti...

No mä jo aattelinki, ettei se tarha VOI olla valmis: Jos se aita jää maanpintaan, ni äkkiä koirat kaivaa kuopan mistä sitte pääsevät aidan ali karkuun. :)

Elina Seppänen kirjoitti...

Onpa hienon iso leikkikenttä karvakorville temuta!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kesken eräinenhän tämä! Nuusku näytti jo malliksi miten pienestä kolosta koira pääsee, jos haluja riittää. Hölmöläinen juoksi suoraan toisen puolen ovelle ja sisäkautta nopeasti takaisin tarhaan.
Tässä kohti on kunnollinen kivikko, suuria ja pieniä. tolpat tulevat epämääräisin välein, koetetaan saada ne lohkareiden väliin. P.S Minä osallistun vain pikkuisen isommalla panoksella kuin V&N :)