Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 27. heinäkuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä

 Yksi surkea ukkosilma ja aamulla totesin surkeana
ettei läppärini ollut sitä kestänyt, olin totaalieristynyt 
muusta maailmasta. Nyt on ihan uusi peli käytössä.
Kovasti vain opetteluttaa ja huokailuttaa.

 Tässäpä muutama kuva kesäisistä päivistä ja koirien riemupaikasta,
se on SAARI, pienekö, eikä muita mökkejä eikä ketään
 ketä villit ja vapaat häiritsivät.



Paljon ja monenlaista on tapahtunut, iloisia ja surullisia asioita.
niin varmaan teidänkin kaikkien elämässä.

Kovasti olen kaivannut tänne blogiin pääsyä!

4 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Ihana kuulla, että hiljaisuutesi takana oli vain läppäri - epäilin jo sydämen läppiä. (Kohta olisin lähettänyt sähköpostia.)
Lämpimät halaukset!

anja kirjoitti...

Ihanat kuvat, varsinkin tuo keskimmäinen. Siinä on kaikki!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sirkku, siinäpä olisikin ollut tekemistä, siinä sähköpostissa:) Kone oli mykkä ja minä luulin talettaneeni kaikki salasanat KYNÄLLÄ PAPERILLE, niin ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Olin siis todellisella vieroituskuurilla. Kunhan pääsen sujuvasti sähköpostiini lähetän Äitityttären sä-po osoitteen.Saat kysyä sieltä kone vai minäkö reistailee.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Anja, olen ihan samaa mieltä. Harvoin omista kuvistaan uskaltaa sanoa että siinä on kaikki. Siinä Vili istuu saaren rantakivillä ja katselee, mitä näkenee?