Koneavusteinen kanoottiretki

 Illasta tuulet tyyntyivät,

nostettiin uusi kulkuväline auton katolle, 

melat ja liivit peräkonttiin. Niin, ja 

lämmintä päälle.

 Myös hiljainen akkukäyttöinen avustaja.

 Viime kesänä sorsametsästyksen aloituspäivänä

läksimme vesille, vedimme mootorilla kanootin määränpäähän.

Jouduimme jättämään sen tutun saaren rantaan

päästäksemme nopeammin pois (no, rintakipu tietysti),

kun menimme hakemaan sitä, huikea kesämyrsky

 oli hakannut luontoystävällisen kulkimen pirstaleiksi. 

Uuden ostoksihan se meni!

 Niin tyyntä! 

Rauhallista, vain lintujen soidinkonsertit helisivät.

Välillä joku pieni parvi vesilintuja pyrähteli lentoon.

Erään kesämökin ranssa neljä aikuista vietti Helatorstain

aattoa. Uskomattoman hiljaisina virvelöivät, ei ääntäkään,

kuin olisi mykkäelokuvaa katsonut.

 Ei tämäkään pariskunta pitänyt meitä vaarallisina.

 Vanha majavanpesä, kauan sitten hylätty.

Uusia majavia ei ole sen jälkeen ilmaantunut tänne.

Vaahto vedenpinnalla ei suinkaan ole Talvivaaran jätöksiä, 

vaikka tänne Syväriinkin ne ne ovat jo laskeneet.

Vaahto on koskesta hieman ylempää.

 Lähtörannassa ollaan!