Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 3. marraskuuta 2012

Syyslomaa ja syystyötä

 Syysloma tuli suureen ikävään meille molemmille.
Satoi lähes jokapäivä, vettä. 
Meitä kahta se paljon haitannut, sen lähempänä
oli mukava olla.
Nukuttiin vierekkäin, luettiin satuja, saunassakin kahden,
ei toista ilman toista.
Esikoululainen on jo iso poika, pienet ja isot ajatukset 
alkavat muistuttaa isojen veljien ajatuksia.
Pikkupojasta on jo luovuttava
ja niistä ihanista ajatuksista mitä pienten elämä on pullollaan.

 Keskimmäinen on jo reilusti mammaa korkeammalla tasolla.
Pituutta on tullut huimasti aika moisiin "tyhmälän töihin"
mielikuvitus vielä kuitenkin viettelee.
Tukka on kihartunut hurjasti, alkaa muistuttaa
mamman tukkaa saman ikäisenä.
"Ei haittaa", sanoi Hän.
Äitiänsä haittasi ja mammaakin.

 Kotiin tultua pääsimme taas tavallisiin metsätöihin,
tänä syksynä se on ollut metsään ajoa ja
sinne uupuvan koneen korjautöitä.
tässä peräkärrin renkaan vaihtoa.

Nuotio on tehty kuitenkin joka kerta
ja paistettu makkaraa, Peikolle ei kuitenkaan kelpaa
 enää enää nämä halvemmat laadut!

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

"Hyvä, Peikko, kännättaa pitää rima korkealla" huikkaa meidän Usmakoira tuosta vierestä ;D

Maria Veikontytär kirjoitti...

Samalla syödyn ruuan määrä on vähentynyt
pienemmäksi kuin pikkuisen kissan annos!
Mitäs sille asialle tehdään Usmasein:)