Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 8. marraskuuta 2012

Hiljaiset hautajaiset



 Ostin kesällä
punaisen puuvillapeiton
iloiseksi peitoksi hartioille
juhlapäivän illaksi

sydänveren värisen

Pyhäinpäivän jälkeen
kiedoin sen
Sinun elottoman pehmeytesi
ympärille

osan särkyneestä sydämestäni myös



4 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Sydäntä raastaa ja vedet tulevat silmiin katsoessani näitä kuvia. Voin tuntea teidän surun. Jaksamista <3

Unknown kirjoitti...

Sieltä se nyt pilvenreunalta tarkkailee mitä pihassa tapahtuu. :)

anja kirjoitti...

Surullista hyvästellä ystävänsä, Kauniisti hoidit Peikon ikiunilleen, vain ikävä ja kaipuu jäävät. Voimahalaus sinulle!

Maria Veikontytär kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.