Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Suuri Sunnuntai, Pääsinpäivä, Äijäpäivä

Jäi toivottelematta Hyvää Pääsiäistä, 
eihän se ole myöhäistä vieläkään.
Tänäänhän vasta onkin tuo Juhlapäivä.

Poikanen oli vailla hoitajaa. Mamma ei ollut järjestänyt
mitään erikoisempia piinaviikoksi, siis nopeasti
toteutettu lähtö onnistui.

Enpä aloitakkaan kertomustani alusta vaan lopusta.
Eläkeläisenä olen innostunut junamatkailusta.
Ainoa syy ei suinkaan ole -50% matkalipun hinnasta.
Äkkiäkin löytyy monia syitä: siisteys, hyvät penkit,
kahvila ja liikkumisen vapaus.
Erityisesti pienet tupluurit vaihtojen välillä.

Nyt olen hieman eksyksissä!
Voiko ihminen "allergisoitua" näinkin mukavalle 
matkustustavalle?

Mennessä minulla oli loppumatkasta rintakipua,
se toki säikäytti, mutta Ysätäväni Nitro auttoi hädässä.

Tulomatkalla, viikon kuluttua sama toistui!
ei auttanut ensimmäinen, ei toinen ja kolmaskin oli avuton.
Lähestyimme viimeistä junan vaihtoasemaa.
Kipu yltyi... hetkittäin jo ajattelin tästä matkasta
en taida selvitäkään.
Siirryin vaunusta junan eteiseen, viileämpään, sekään ei auttanut.

Kuopion asema tuli vihdoinkin, ympärillä olijat olivat
hätääntyneitä!

Minä myös...
Kuulin ambulanssien huutoa...

Erämies odotti minua seuraavalla asemalla ihmeissään.

Tunnustan: Kuopiosta pohjoiseen lähtevä juna
 oli 10 minuuttia myöhässä minun vuokseni.

Olen ollut yön kotona ja olen onnellinen!


3 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Huh, sentään. Onneksi olet nyt kuitenkin kotona ja hengissä..

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kokemus oli kova ja herättävä. Helppoa olla nyt onnellinen:)

Anna kirjoitti...

Huhheijaa, onni oli onneksi matkassa!