Koiran päivä, eilinen

 Jäipä eilen huomaamatta näin merkittävä päivä.

Onneksi on blogit!

Lukiessani Hirnakan kertomusta omista menneistä koiristaan

muistin oitis että yksi omani on varmasti 

esittelemättä.

Uppouduin etsimään yhtä tiettyä kuvaa...

ei löytynyt vaikka kuvia on koneen muistilla

jo tuhottomasti. Näitä vanhoja olen kuvannut jonkun verran

missä ne nyt sitten oikeasti lienevätkään tallessa.

Jeri Jämtlantilainen on jo esitelty, kopin katolla.

Luu suussa kopista tulossa.

SERI Suomen ajokoira!

Tämä koira tuli v. 1970 keväällä elämääni.

Hänen osansa oli hiemen kimurantti alusta asti.

Tästä pentueesta oli meille varattu narttupentu.

Pentuja syntyi joitakin enemmän kuin oli nisiä emolla,

joten me saimme omamme jo ennen oikeata vierotusaikaa.

Siihen vaikutti se että en ollut työelämässä 

vaan kotona pystyin hoitamaan pientä pentua.

Pennun saimme kaksi viikoa myöhemmin kuin oman esikoiseni

olisi pitänyt syntyä. Suureen suruun tuli kuin tulikin

hoivattava.

 Myöhemmin syntyi tytär, täällä tunnetaan Äitityttärenä.

Seri tiesi kuitenkin olevansa esikoinen vaikkei

koskaan esikoisasemaansa väärin käyttänytkään.

Serin tunnistivat kaikki, 

niilläkin riijuureisuilla jonne Jeri otti hänet mukaansa.

Salaa tietysti.

Herasilimä, sanoivat vanhat, toinen kaunis sininen

ja toinen tavallinen ruskea.