Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Yksipuolista postausta

Hävettäisi tämä sama aihe,
jos HÄN ei olisi niin sydämeen käypä.

Kasvuvauhti on hirmuinen,
katso vaikka tuota siivenkärkeä Siinä on sulkien alut.



Äitikin laskeutuu kyykylleen kun ruokittava on
niin pieni.
Tunnisteet:

2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

ihana seurata! vähemmän näitä on kuvattu kuin leijonanpentua savannilla.

17. heinäkuuta 2010 klo 14.47
Maria Veikontytär kirjoitti...

Tuotapa en ole tullut ajatelleeksi.
Siis antaa palaa!
Lapsuus on lyhyt.

17. heinäkuuta 2010 klo 17.02

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)