Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 24. heinäkuuta 2010

Hiippailija

Ellinoora ja Vappukukka eivät ole ystäviä,
eivät ole koskaan olleetkaan.
Sihisevät ja suhisevat toisilleen aina ohikulkiessaan.

Minua se häiritsi kauan, kunnes huomasin
että se on vain sellainen heidän juttunsa, ei karvat pölise,
eikä veri vuoda.

Nyt kun Vappukukka on sisällä pentuineen, Ellinoora on
NIIN varovainen sisällä käydessään että
sitä tuskin huomaa, kuule ei ainakaan.

Poikanen oli ottanut tämän kuvan, se kuvaa tosi
hyvin Ellin aaveen omaista liikkumista nykyisin.

Ei kommentteja: