Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Maaseutu verkostoituu

Tuli aika ottaa totuus käteen ja tarkastella
elämisen rajoja uudesta näkökulmasta.
Vesi on mahdottoman tärkeä, ihan välttämätön
mökin mummoillekin.
Näin se on kuitenkin kulkenut kaivosta kotiin
jo yhdeksän vuotta.


Tänään tuli taloon nuori mies, Äitityttären tilaamana.
Työkaluja autolastillinen mukanaan
ja yksi keittiön hana.


Asensi tiskipöydän alakaappiin vesimittarin
yhdisti aikaisemmin asennetun vesijohdon siihen

ja niin on tämäkin Mamma kunnan vesijohtoverkostossa!
Kaivo on kuitenkin paikallaan ja uskon että vesi loppui
siitä vain väliaikaisesti.


Kiitos sinulle mukava ja ystävällinen
putkiasentaja!
Syksyllä tavataan sen kaapelin asennuksen merkeissä.

2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Olet ainoa tuntemani ihminen, jolla oli vakiasunnossa tietsikka (ja blogi) ennen juoksevaa vettä!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kylläpäs nauroin ihan syvämmen pohjasta.Nuorimmainenkin keskeytti leikkinsä ja kysyi -Mikä sulle tuli?

Eilispäivän kuluessa sain hämmästytettyä monta muutakin ihmistä.
Olen tainnut menettää reliikki-arvoni.