Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 9. maaliskuuta 2010

Huomenna on synttärit


Nyt mennään tekemään sitä kakkua
Miksi tehdään kakkua?
Synttärikakkua, kenen juhlat on huomenna?
Minun
Paljonkos täytät?
Viiskymmentäseitsemän
Niinkö?
Nii-in!
Minä luulin että neljä

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Peikko minun Peikkoni



Peikko ulkoiluttaa itsensä aamuisin hyvin mielellään, eikä tarvitse siihen minun apuani. Tulee omia aikojaan eteiseen odottelemaan sisään pääsyä. Yhdessä lähdemme hieman myöhemmin, minä kanalaan ja Peikko kierrokselleen. Katsoo naapurin nuorten kouluun lähdön, haukuskelee Mustille ja vähän kauenpana asustaville lajikumppaneilleen,haistelee ja katselee.
Takuuvarma kotiin kutsu: Peikkooo minä lähen töihin! Joskus jopa juosten tulee koirani vetäytyy joko sänkyyni tai sänkyni alle ja kuvassa on juuri se ilme!

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Kaverin kanssa



Siivousapulainen

Lauantaina kotitöitä





Lunta ja pakkasta! Sellainen on paras päivä puhdistaa matot talvella.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Kukko, Aleksanteri


























Olen jo aikaisemminkin ilmaissut iloni tästä kukosta. Todellinen gentleman pitää hyvää huolta kanaparvestaan, ojentaa Nikolaita jämäkästi mutta ilman väkivaltaa. Ihmisille todella kohtelias, samoin kissoille ja Peikollekin. Kesäisin kun herkkuja on enemmän, madot ja muut ötökät, en ole koskaan vielä nähnyt Aleksanterin hotkaisseen sitä itse. Pitkät ajat kutsuttuaan parveaan jos kukaan ei tule, silloin hän syö sen itse. Ensin herkku kyllä putoaa monta kertaa suusta ennuinkuin se tulee niellyksi. Mukava olisi olla tuollaisen miehen vaikka viideskin vaimo.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Tuotantoeläimiä















Ikää pari vuorokautta.
Nopean kehittymisen näkee siivistä, niissähän on jo pienen pienet sulat. Elämä on jatkuvaa syömistä.