Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kuhakeittoa ja saunomista

 Osittaisella kotiruualla on kasvatettu ja hyvin kasvaa.
Kuhat ovat olleet sen verran kookkaita että niistä on riittänyt
neljälle ruokailijalle.
Verkot on jo kuivalla maalla, odottelemassa kesäkelejä.

 Vili on huomaavainen kaveri. Nuuskun korvat pysyvät puhtaina.

Saunominenkin on hauskaa Vilin mielestä.
Yhden kerran jo poistin kolmannen ylälauteella istujan,
oli kuitenkin laskettava takaisin saunaan.
Parkui ja raapi ovea niin että pääsi takaisin.


5 kommenttia:

Hirnakka kirjoitti...

Hei,
sinulle olisi haaste blogissani.

anja kirjoitti...

Terkkuja Vilille täältä toiselta saunojalta. Emme uskalla ääneen sanoa saunasanaa ennenkuin on kylpyvalmis, sillä oven takana on heti odottamassa lauteille pääsemistä.
Ihanat koirulit sinulla! Rapsutuksia.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Hirnakka! Kerkesin jo käydä katsomassa blogisi, etsiskelen vanhempia kuvia, jahka osaan avata tuon ulkoisen:)
Anja! Olen aikaisemmin elämässäni tavannut yhden (opas)koiran joka oli uskomattoman sitkeä lauteilla olija.
Näyttäisi että nyt on ihan omakin saunatonttu.

Anu kirjoitti...

Katkeraa...kuhakeittoa koirille...entäs meille?

Maria Veikontytär kirjoitti...

Voi rakas lapsein!
Jos käypi pakastekuha, niin sitä sitten kun ollaan saman kattilan äärellä, jookos?