Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 2. maaliskuuta 2013

Hiihtolomalla pitää olla ulkona, sanoi Poikanen

 Ulkona on oltu ihan urakalla!
Auringon paisteella, pilvisenä päivänä, vettäkin satoi
ja yksi hirveä pakkasviima.

 Näistä eväshiihtoretkistä taidetaan nauttia eniten.
Vili ei oikein hallinut vielä "nakkihangella" ateriointia.

 Äitikoira oli jo mielipuuhassaan, haukkumassa kiivaasti,
meille jäi arvoitukseksi haukun aihe. Erämies lähti kuitenkin
tarkastamaan mikä sai aikaan niin kiihkeän haukun.
Nuotiolla istujat...

 ...valpastuivat...

 ... kun tutut äänet kuuluivat läheltä
Vilille tuli kiire äitiä vastaan!

Makkarasta kylläisenä pieni metsästäjän alku nukahti
reppunsa kupeelle.

6 kommenttia:

Maikki kirjoitti...

Onpa mukavan näköistä retkeilyä! Täällä kovasti kans ollaan taipuvaisia retkeilyyn - nyt pitäis lähteä kaupunkiin ystäväni näyttelyyn ja vähän ostoksille, niin on kaikilla suut mutrussa; mielummin metsään!

Millan kirjoitti...

Vilillä on selvästi kompassi kuonon päässä. Se osoittaa aina kohti lähintä makkaraa ;D

Unknown kirjoitti...

Ihana Vili!!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tervetuloa Maikki! Metsäretket ovat mainioita kaikille ja kaikella tavalla kasvaville:)
Ruoka kelpaa Vilille, kaikenlainen ruoka mieluusti usein ja paljon!
Ihana on meidän Vili!

Katjusha kirjoitti...

Teillä on tämmöinen uusi ihana nappisilmä :) Selailin tuossa sinun muutaman vanhemman postauksen läpi ja oli ihania kuvia pienestä!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Mies sai syntymäpäivä- ja eläkkeelle jäänti lahjaksi. Kiirettä pitää:)