Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 6. toukokuuta 2010

Raikas maku

Vein kevätkukkasen kaupunkilaisten
ruokapöytää koristamaan.
Kunhan nyt kesemmäksi päästään
tämä siirtyy parvekkeelle.
Mieluisaa napsittavaa tässä joukossa.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kiinnostuksen mukaan








Monenlaista tiedon nälkää.
Uskonnon koetta,
jätevesijärjestelmää,
kasvatusta
sekä kauppalistaa.
Isoin veli ei lukenut
Hän on TET-miehiä
tällä viikolla.

Raparperi


Hitaasti on kasvua tapahtunut raparperimaalla. Huhtikuun alussa kuvasin punaiset silmut, eikä vartta ole vielä piirakaksi asti. Lumi kyllä katosi ajallansa mutta yöllä on ollut ihan pakkasia tai ainakin nollan kieppeillä on liikuttu.

Lannoitetta ja maanparannusainetta riittää. Levittelen tätä kutterinpurun ja kananpaskan sekoitusta melkein juuristolle kuin juuristolle keväisin.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Pikaruokaa ja odottamista

Pitkän ja vapaamuotoisen ruuanlaitto viikonlopun jälkeen vanha rouva oli niiin laiska terveellisen ruuan laittamiselle.

Valitsimme poikasen kanssa yhteistuumin (syyllisyyden jakamista) helpon, nopean ja ravitsemuksellisesti arvottaman pikaruuan: ranskalaisia ja makkaraa.
Ruoka teki niin nopeasti kauppansa, ettei jälkiruualla ollut mitään mahdollisuuksia joutua odottamatta tarjolle.

Kuvissa olijat odottavat ja odottavat omenapiirakan paistumista
(isoveli luovutti, lähti ulos, teki varauksen omasta osastaan), siinä on sentään oikeat aineet: rasvaa, sokeria, omenoita, kermaviiliä, kanelia ja jälleen sokeria!

Voihan pojat! Tietysti MUNIA, niitähän meillä on!!!

Sanomalehdestä

Aina silloin tällöin löydän sivun jostain lehdestä, jonka voin saksia talteen. Usein se on jo rähjäinen ennenkuin löytää paikkansa.

Tälle löytyi melko pian paikka, samoilta seinilta kuin kuvat jotka ovat: luettavat, tunnisteen takana.

Näitä tietoja on tarkasteltu uuvuttavan usein Poikasen kanssa. En tiedä onko Hänen tietonsa lisääntyneet, mutta usein hänen puheissaan vilahtelevat luonnon linnut ihan nimeltä.

Peikkoa hakemassa ja vastaanottokomitea

















Peikko ei ole ensimmäinen koirani. Ensimmäinen kuitenkin siinä, että olin harkinnut tarkkaan usean vuoden ajan millaisen koiran kanssa elämä olisi saumattominta.
Etukäteisharkinta kannatti!

Kasvattaja antaa tässä minulle ensimmäisen kerran pennun syliini.

Minkäänlaisia yllätyksiä tämä koira ei ole tuottanut, tietysti se että Hänelle ei kelvannut valitut urokset. Olihan se kasvattajalle yllätys.

Vanhemmalla iällä rakkaus astui Peikon elämään, jopa siinä määrin että juoksun
aikana ulkoilimme yhdessä, panta kaulassa, ei sentään talutinta, se olisi ollut noloa.