Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.
Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.
Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.
Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.
Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.
Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Kunnaksen kylän Koiramäen talon sunnuntai
lauantai 1. toukokuuta 2010
Tapahtuma kerran vuodessa
Vappua vietämme munkinsyönnin merkeissä
täällä pienellä "kylällämme".
Se on jo tapa, tapahtumalla on tuttu ja turvallinen
sisältönsä, lasten kasvaessa heidän lukumääränsä
heilahtelee, eipä juuri muu ja se on hyvä se.
Munkkeja paljon ja emäntä paistaa niitä koko ajan lisää.
Simaa, kahvia, serpentiinejä ja ilmapalloja.
Tosiaankin, vaihteleehan sää, tietenkin.
Kiitos Emännälle!
Ihanuus, melkein rakkaus
Apuväline joka on ympäri vuoden lähes päivittäisessä käytössä
ja josta en luopuisi, no korkeintaan rahamäärästä jolla saisi
kaksi uutta tilalle.
Poikasta kompostori INHOTTAA oikein sydänjuuria myöten.
Ihmeekseni Hän kysyi:
-Mihin panen nämä banaanin kuoret?
Kompostoriin tietenkin! Ja Hän vei kuoret sinne??
Lämmin päivä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)