Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 8. elokuuta 2012

Elämisen juhlaa


Meillä oli juhlat, elojuhlat.

koko alkukesä meni jännittäessä...
ohran oraiden viipyessä
jopa kellastuessa
runsaista sateista
mistä morsiamelle kimppu

mikä olisikaan parempi kukka morsiamelle
näillä kymmenillä
kuin kauniisti taipuva
karkea vihneinen
ohran tähkä 

voipuneina 
pakkaamme
erämatkaa varten





9 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Iso sylyksellinen onnea elämää jo jonkin aikaa katselleelle nuorelle parille!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitän Millan, omasta ja mieheni puolesta!

Sirkku kirjoitti...

Toivon, että loppuelämänne polun suurimmat kivet olisi kierrettävissä - pienemmät kivet jaksaa kahteen pekkaan kääntää sivuun.

Puhutteleva on morsiuskimppu.

Siunausta ja terveyttä elämäänne!

anja kirjoitti...

Kaunis on vihkosi, onnea ja iloista eräretkeä sekä yhteistä tulevaisuutta edelleen.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos Sirkku
Kiviä riittää se on varmaa, kierrellä
ja käännellä, paljon on niitä tottumuksia ja tapoja joista on vaikea luopua. Kolmantena kun on Hän, jolta kaikki hyvä tulee.
Onnellisia olemme toisistamme:)

Anja, naapurin pellosta, kälyn valmistama. Kiitos toivotuksistasi!

Anttuuna kirjoitti...

Onnea ja kaikkea hyvää yhteiselle taipaleelle!!!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitämme, Anttuuna!

Katjusha kirjoitti...

Paljon Onnea!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos Katjusha