Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 21. heinäkuuta 2012

Iltaongella

 Viime kesäinen ongintamatka on kangastellut Poikasen
muistissa koko talven. Silloinen saalis olikin
mahtava, kookkaita ahvenia kiskottiin veneeseen
runsaasti. Lupaus oli lunastettava heti, mikäs oli lähtiessä
olihan sääkin poikkeuksellisen suosiollinen.

 Mato koukkuun ja koukku järveen.

 Tällä kertaa kalastusonni ei ollut suosiollinen,
tyhjin käsiin palattiin kotiin, ei sekään
antanut aihetta suruun.
Retki oli muuten onnistunut.


Minua jäi mietittyttämään joutsenperheen
mahdollinen tragedia.
Liian kaukanan kuvattavaksi tyynessä lahdukassa souteli
joutsen pari - toinen vanhemmista ja yksi poikanen.
Näytti niin surulliselta, 
joutsenethan elävät ja hoitavat poikasensa yhdessä.


2 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Mitähän sille toiselle joutsenelle oli sattunut? Nuo jää aina mietityttämään ja vaivaamaan....

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kyllä se varmasti on menettänyt henkensä. Kävimme lauantai-iltana uudelleen ongella ja tilanne näytti olevan sama kuin perjantainakin.
Tosi surullista.