Elämäni tärkeät ihmiset ovat mukana ja kotini, myös kanani, kissani sekä koirani.
Tarjoan täällä muistikuvia, ja digikuvia, haavekuviakin kenties.
Totuudessa pysyttelen vaikka satuja rakastan vieläkin.
Arkea useimmiten, juhlaakin mausteeksi.
Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Hautomakoneihmeitä
Munia ja esikoinen. Kahdessa näkyy pieni nokan kärki. Tämä vaihe oli piiitkä, ainakin tuntui siltä. Tämä ensimmäinen oli riehakas, heti kun untuvat olivat kuivat, alkoi räpistely ympäri syntymäsalin. Elokuun 3.päivä 2009
Kyllä ne ovat ihan märkiä, mutta jotain outoa siinä on, vissiin se valkuainen, kuivuvat tosi nopeasti pöyheiksi pallukoiksi. Siis jos ovat terveitä, huonohenkinen kuivaa hitaasti.
Kyllä se pää on suhteessa vartaloon isonpi kuin aikuisella. Ne kanan aivot ei paljon vie tilaa. Kanaksi ne näkyvät hyvin riittävän, minä olen antanut itseni ymmärtää että sieltä pienestä päästä löytyy myös AIVOtoimintaa.
Munia ja esikoinen. Kahdessa näkyy pieni nokan kärki. Tämä vaihe oli piiitkä, ainakin tuntui siltä. Tämä ensimmäinen oli riehakas, heti kun untuvat olivat kuivat, alkoi räpistely ympäri syntymäsalin. Elokuun 3.päivä 2009
6 kommenttia:
Aikun ihanaa kun tämä blogi kuoriutui munastaan myös. Odotan hirmupaljon kuvia ja juttuja sinulta.
nehän on ihan märkiä! syntymästäkö se märät korvantaustat -sanonta sitten tulee??
Kyllä ne ovat ihan märkiä, mutta jotain outoa siinä on, vissiin se valkuainen, kuivuvat tosi nopeasti pöyheiksi pallukoiksi. Siis jos ovat terveitä, huonohenkinen kuivaa hitaasti.
hirmuisolta näyttää pää vartaloon verrattuna, kuivina kai niin pörheitä ettei näytä samalta, vai kasvaako ruumis päätä kiinni?
Kyllä se pää on suhteessa vartaloon isonpi kuin aikuisella. Ne kanan aivot ei paljon vie tilaa. Kanaksi ne näkyvät hyvin riittävän, minä olen antanut itseni ymmärtää että sieltä pienestä päästä löytyy myös AIVOtoimintaa.
Lähetä kommentti