Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 3. kesäkuuta 2010

Liikuntaväline


Nimipäiväkahvipöydässä perustettiin
ydinperhehankintayhtiö, suit sait sukkelaan.
Sen ainoaksi tavoitteeksi asetettiin
tämän hyppyhäkin nopea hankkiminen.

Uuden yhtiön itseoikeutettu hankintapäällikkö
toimi tehokkaasti ja jo
seuraavana iltana nostotyöt pääsivät alkamaan.


Pieniltä asennusongelmiltakaan ei vältytty,
mutta kun niitä huomattiin
otettiin takaisin ja korjattiin virheet.


Valmista syntyi.
Tässä kohti tapahtumien dokumentoijan
oli jo pakko poistua, yhä lisääntyvien,
Minulla on nälkä! - voihkeiden vuoksi.
Turvaverkkokin asennettiin ja
koekäyttö suoritettiin.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Nimipäivä

Ei syöty kakkua vaan tämän joukon kesäherkkua
raparperipiirakka. Mamman vanhalla reseptillä
tehtyä: sekoitellaan tavallisia kotona olevia aineita,
päälle levitetään runsaasti reilusti sokeroituja
raparperipaloja ja paistetaan.
Yleensä se syödään haaleana lähes suoraan pelliltä.
Ei kermavaahto oikeastaan ole erityisemmin hyvää
tässä tapauksessa, vaniljajäätelö on parempi vaihtoehto.


tiistai 1. kesäkuuta 2010

Saadaanko omenia


Tuuli on hyvä luonnon voima,
aivan kuten tyynikin.
Omenapuiden kukkiessa sydäntä särkee
terälehtien valkoiset pilvet tuulessa.
Joka vuosi tuuli repii osan kukista.
Pölyttäjähyönteiset tekevät pitkää päivää.

Sain itsenikin kuvaan,
tuosta varjostakin tuli niin nostalgisia muistoja,
joka ikisessä valokuva kansiossa näitä oli.
Kuvaajan edessä rivi totisia sukulaisia
juhlavaatteissaan.

Outoa että en ole aikaisemmin huomannut
miten kanat syövät ahnaasti
terälehtiä puiden alta.

Desiree

Siinäpä Hän joka pelastui tuntemattoman hyökkääjän
kynsistä (oletus). Minun ihana ensimmäinen kotisyntyinen piikkiöläiseni.

Nuorena kanana D sairastui, minä diagnosoin vaivan
exhaustioksi, oli talvi, kylmää ulkona ja ei lämmintä kanalassakaan. D alkoi vain nuupottaa kunnes se ei noussut enää orrellekaan. Toin kanani sisälle tehohoitoon, ja kas elämän halu palautui.
Rakas on D minulle.

Unohdus

Kananeitojen nimi ongelma on ratkaistu:

TYYNE, ruskea
MARTTA, musta
MARTTA, musta
MARTTA, musta
MARTTA, musta
MARTTA, musta
MARTTA; musta
MARTTA, musta

Jos tämä vaikuttaakin tylsältä ratkaisulta, se on kuitenkin ainut mahdollinen tapa selvitä tästä ongelmasta.
Ajattelin kyllä kuvata jokaisen profiilin ja tehdä heille passit, kanathan tunnistavat toisensa mm. harjan perusteella. Ymmärsin kyllä heti lisä ongelmia: olisinko ommellut jokaiselle olkalaukun jossa henkilökortti olisi pidetty, ja opettanut luokse tulon esittämään korttia tarvittaessa?
Laiskan ihmisen ratkaisuun tyydyin, siis Tyyne ja Marttakerho!

Kauhistus


Kamala asia joka on otettava huomioon kun kanat ovat vapaana näin rauhallisella ja yksinäisellä paikalla.
Sydän syrjällään kumarruin tutkimaan, Desireen höyheniä, yksittäinen ei säikäytä, mutta tälläinen kasa ei tiedä hyvää.
Mikään ei ole uhannut kanojani aikaisemmin, enkä ymmärtanyt mikä olisi nytkään uhannut.
Etsin kaikki paikat eikä D:tä löytynyt.

Tunnin kuluttua se kuitenkin oli jälleen parvessa mukana.